Kengät riisuttuina nurmikolla ja paljaat jalat ruohikossa
YLEISTÄ PALJASJALKAKENGISTÄ · 14.10.2026

Voiko paljasjalkakenkiä ja tavallisia käyttää sekaisin?

Kyllä voi. Jalkojen vahvistuminen syntyy paljasjalkakengissä vietetystä kokonaisajasta, ja kenkiä vuorotelleilla juoksijoilla oli 39 % pienempi vammariski.

Saako tavallisia kenkiä käyttää yhä, vai pitääkö niistä luopua kokonaan? Noin 180 lukijan kyselyssämme juuri tämä mietitytti vastaajia useammin kuin mikään muu yksittäinen kysymys.

Vastaus on helpottava: kyllä saa, ja varsinkin totutteluvaiheessa sekakäyttö on jopa suositeltu tapa. Vaihtelu ei nollaa jalkojen tottumista, ja juoksijalla kenkien vuorottelu voi tutkimusten perusteella jopa pienentää vammariskiä.

Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä tutkimus sanoo sekakäytöstä, miten se kannattaa tehdä käytännössä ja missä tilanteissa tavalliset kengät ovat edelleen järkevämpi valinta.

Lyhyesti

  • Paljasjalkakenkiä ja tavallisia kenkiä voi hyvin käyttää sekaisin, eikä vaihtelu nollaa jalkojen tottumista.
  • Jalkaterän vahvistuminen syntyy paljasjalkakengissä vietetystä kokonaisajasta: kuuden kuukauden arkikäyttö kasvatti jalkaterän voimaa keskimäärin 57 % (Curtis ym., 2021).
  • Useampaa kenkäparia vuorotelleilla juoksijoilla oli 22 viikon seurannassa 39 % pienempi vammariski (Malisoux ym., 2015).
  • Sekakäyttö ei silti poista maltin tarvetta: paljasjalkaosuutta kasvatetaan vähitellen, ja kipu on merkki keventää.

Kyllä voi, ja alussa sekakäyttö on jopa suositeltu tapa

Sekakäyttö ei ole oikaisu eikä puolivillainen kompromissi. Se on tapa, jolla siirtymä minimalistikenkiin tehdään myös tutkimuksissa. Kahdenkymmenen siirtymätutkimuksen katsauksessa ohjelmat kasvattivat paljasjalkakenkien osuuden keskimäärin vain noin 60 %:iin juoksusta, eivät sataan (Warne & Gruber, 2017). Tavalliset kengät kulkevat siis rinnalla tutkijoidenkin ohjelmissa.

Siirtymäohjelmissa paljasjalkakenkien osuus nousee keskimäärin noin 60 prosenttiin juoksusta. Suuntaa-antava viivakaavio: paljasjalkakenkien osuus juoksusta kasvaa siirtymäohjelmissa vähitellen noin 20 prosentista noin 60 prosenttiin, eikä nouse sataan. Lähde: Warne ja Gruber, 2017. Tavalliset kengät eivät katoa siirtymässäkään Paljasjalkakenkien osuus juoksusta siirtymäohjelmissa, suuntaa-antava kuvio 100 % keskimäärin noin 60 % loput juoksusta tavallisilla kengillä vko 0 vko 5 vko 10 vko 15 vko 20 Lähde: Warne & Gruber, 2017 (20 tutkimuksen katsaus)

Sama viesti kuuluu kotimaasta. Jalkaterapeutti Sami Pesto toteaa Yhteishyvän haastattelussa suoraan: ”Paljasjalkakenkiä ja tavallisia kenkiä voi vallan hyvin käyttää sekaisin” (Yhteishyvä, 2026).

Mistä huoli sitten syntyy? Verkon paljasjalkakeskustelussa sävy on usein ehdoton: joko siirryt kokonaan tai et ole tosissasi. Tutkimus ei tue tällaista vaatimusta. Jos kaipaat valmista mallia osuuksien kasvattamiseen, sellainen löytyy aloittelijan treeniohjelmasta.

Mainos

Hidastaako vaihtelu jalkojen tottumista?

Ei ainakaan tutkimusten perusteella. Jalkaterän vahvistuminen näyttää syntyvän paljasjalkakengissä vietetystä kokonaisajasta, ei siitä, että muut kengät hylätään.

Kaksi tutkimusta havainnollistaa asiaa:

  • Kahdeksan viikon tutkimuksessa päivittäinen kävely minimalistikengissä vahvisti jalkaterän lihaksia yhtä paljon kuin erillinen jalkaterän harjoitusohjelma (Ridge ym., 2019). Kävely oli maltillinen lisä tavalliseen arkeen.
  • Kun aikuiset käyttivät minimalistikenkiä arjessaan kuuden kuukauden ajan, jalkaterän voima kasvoi keskimäärin 57 % (Curtis ym., 2021). Tutkittavat olivat tavallisia länsimaisia aikuisia, eivät kilpaurheilijoita.

Juoksufoorumeilla näkee silti väitteen, että edestakainen vaihtelu sekoittaisi askelluksen ja hidastaisi oppimista. Tälle ei löydy tutkimuksista tukea. Keho osaa liikkua saappaissa, sandaaleissa ja paljain jaloin, ja askellus mukautuu kenkään muutamassa askeleessa. Kertynyt voima ja tekniikka eivät katoa siihen, että välipäivänä jalassa on jotain muuta.

Oma kokemukseni tukee samaa: olen käyttänyt paljasjalkakenkiä ja tavallisia kenkiä rinnakkain vuodesta 2012. Sopeutuminen ei ole kertaakaan lähtenyt nollasta, vaikka välissä on ollut pitkiäkin jaksoja muissa kengissä. Jos vasta harkitset ensimmäisiä paljasjalkakenkiä, aloita aloittajan oppaasta.

Juoksijalle: kenkien vuorottelu voi jopa suojata vammoilta

Tämä on sekakäytön yllättävin puoli. Vuorottelu ei ole vain sallittua, vaan siitä voi olla suoraa hyötyä. Luxemburgilaistutkimuksessa seurattiin 264 harrastejuoksijaa 22 viikon ajan: useampaa kenkäparia rinnakkain käyttäneillä oli 39 % pienempi vammariski kuin yhden parin juoksijoilla (Malisoux ym., 2015).

Tutkijoiden selitys on kuormituksen vaihtelu. Erilaiset kengät jakavat rasitusta hieman eri kudoksille, jolloin mikään yksittäinen rakenne ei kuormitu joka lenkillä samalla tavalla. Paljasjalkakenkä ja vaimennettu lenkkikenkä ovat tässä mielessä ääripari: esimerkiksi akillesjänteen kuormitus on minimalistikengissä suurempi askellustavasta riippumatta (Rice & Patel, 2017). Vaimennettu kenkä voi siis toimia pohkeiden ja akillesjänteen kevyempänä palautuspäivänä.

Kyse on havainnoivasta tutkimuksesta, joten varmaa syy-seuraussuhdetta se ei todista. Suunta on silti selvä: vaihtelu ei ainakaan lisännyt riskiä.

Entä pitäisikö paljasjalkaosuutta kasvattaa kohti sataa? Ei välttämättä. Kun juoksijat nostivat minimalistikenkien osuuden 35 %:sta 100 %:iin 20 viikon aikana, suorituskyky, juoksun taloudellisuus ja luuntiheys eivät enää parantuneet; ainoastaan pohjelihasten voima kasvoi lisää (Fuller ym., 2019). Kokoaikainen käyttö on makuasia, ei vaatimus.

Yllättävä havainto: välimallikenkä ei ole oikotie

Moni ratkaisee sekakäytön ostamalla jotain siltä väliltä, kevyesti vaimennetun välimallin. Juoksukenkänä tämä ei tutkimuksen valossa olekaan turvallisin polku. Eräässä 12 viikon tutkimuksessa 103 juoksijaa jaettiin kolmeen kenkäryhmään, ja vammoja tuli eniten välimallia käyttäneille: 12 tapausta, kun aidoilla minimalistikengillä niitä oli 7 ja tavallisilla 4 (Ryan ym., 2014).

Välimallikenkää käyttäneille tuli tutkimuksessa eniten vammoja. Vaakapylväskaavio: 12 viikon tutkimuksessa vammoja kirjattiin tavallisilla juoksukengillä 4, aidoilla minimalistikengillä 7 ja välimallilla 12. Yhteensä 103 juoksijaa. Lähde: Ryan ym., 2014. Välimalli keräsi eniten vammoja Vammojen määrä 12 viikossa kenkäryhmittäin (103 juoksijaa) 0 4 8 12 Tavallinen 4 Minimalisti 7 Välimalli 12 Lähde: Ryan ym., British Journal of Sports Medicine, 2014

Tulkinnassa kannattaa olla tarkkana. Kyse on yhdestä, melko pienestä tutkimuksesta, eikä se tee välimalleista vaarallisia. Yksi mahdollinen selitys on, että välimalli tuntuu tutulta, joten sillä ei malteta keventää, vaikka kuormitus on jo lähellä minimalistikenkää.

Käytännön ohje: juoksussa kannattaa mieluummin vuorotella kahta selkeää kenkätyyppiä kuin juosta kaikki lenkit yhdellä kompromissikengällä. Kävelyssä ja arkikäytössä välimalli voi silti toimia hyvänä porrastuksena.

Arki, työ ja talvi: milloin tavalliset kengät ovat järkevä valinta

Välillä sekakäyttö ei ole edes valinta, vaan käytännön pakko, eikä siinä menetä mitään. Tavalliset kengät ovat perusteltuja ainakin näissä tilanteissa:

  • Työjalkineet. Turvakengät työmaalla tai muut työpaikan vaatimat jalkineet menevät aina edelle.
  • Lajikohtaiset kengät. Jalkapallokengät, piikkarit ja monot kuuluvat lajiinsa.
  • Kova pakkanen ja loska. Lämpimät talvikengät ovat pakkasviikkoina järkevä valinta, vaikka talvikäyttöön löytyy myös paljasjalkavaihtoehtoja.
  • Pitkät seisomapäivät alussa. Koko päivä kovalla lattialla ohuella pohjalla on totutteluvaiheessa iso annos.

Rehellisyyden nimissä: istumatyössä paljasjalkakenkien hyödyt jäävät jalkaterapeutin mukaan hyvin pieniksi (Yhteishyvä, 2026). Hyöty syntyy siitä, että jalka saa liikkua ja työskennellä.

Suomen talvi hoitaa sekakäytön monelle luonnostaan. Omat paljasjalkakenkäni ovat joka talvi viikkokausia eteisessä talvisaappaiden takana, eikä kevät ole silti koskaan alkanut nollasta. Muutaman kuukauden talvikenkäjakso ei vie hankittua sopeutumista, kunhan keväällä jatkaa maltilla ja kuulostelee tuntemuksia.

Entä lapset?

Lapsen jaloissa vierekkäin sininen paljasjalkakenkä ja harmaa tavallinen lenkkikenkä

Lapsilla osa-aikainen käyttö näyttää riittävän mainiosti. Pienessä tutkimuksessa 9–12-vuotiaat käyttivät minimalistikenkiä koulukenkinä kahden lukukauden ajan. Vaikka kengät olivat jalassa vain koulupäivinä ja vapaa-ajalla lapset käyttivät omia kenkiään, jalkaterän lihakset, varpaiden koukistusvoima ja jalkaholvi kehittyivät verrokkeja paremmin (Fong Yan ym., 2024).

Lapselle sekakäyttö on siis vielä huolettomampaa kuin aikuiselle. Sopivia malleja ja kokovinkkejä löydät lasten paljasjalkakenkien oppaasta.

Milloin olla varovainen?

Sekakäyttö keventää siirtymää, mutta ei poista maltin tarvetta. Kolme asiaa kannattaa pitää mielessä:

  • Liian nopea eteneminen. Kymmenen viikon minimalistisiirtymässä kiirehtineillä juoksijoilla havaittiin magneettikuvissa enemmän luuston rasitusmuutoksia (Ridge ym., 2013). Paljasjalkaosuutta kasvatetaan viikoissa, ei päivissä. Yleisimmät sudenkuopat olemme koonneet aloittelijan virheisiin.
  • Suurempi paino. Tutkimuksessa, jossa noin kolmannes juoksusta tehtiin minimalistikengillä, vammariski oli sidoksissa kehon painoon: riski alkoi kasvaa noin 71 kilon jälkeen ja oli noin kaksinkertainen 86-kiloisella (Fuller ym., 2017). Painavamman juoksijan kannattaa pitää vaimennettujen kenkien osuus suurempana pidempään. Aiheesta laajemmin: voiko ylipainoinen käyttää paljasjalkakenkiä.
  • Terveydentilan erityistilanteet. Varovaisuutta vaativat esimerkiksi diabetekseen liittyvät tuntopuutokset, aktiivinen reuma ja merkittävät jalan rakennepoikkeamat (Terveyskirjasto, 2024). Keskustele silloin terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen kokeilua.

Tämä artikkeli ei ole lääketieteellinen ohje. Jos jalka oireilee eikä vaiva helpota keventämällä, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.

Usein kysytyt kysymykset kenkien sekakäytöstä

Hidastaako kenkien vaihtelu jalkojen tottumista?

Ei ainakaan tutkimusten perusteella. Vahvistuminen syntyy paljasjalkakengissä vietetystä kokonaisajasta: kuuden kuukauden arkikäyttö kasvatti jalkaterän voimaa keskimäärin 57 % (Curtis ym., 2021), vaikka tutkittavat käyttivät muitakin kenkiä. Vaihtelu ei nollaa kertynyttä sopeutumista.

Pitääkö tavallisista kengistä luopua kokonaan?

Ei. Kun juoksijat nostivat minimalistikenkien osuuden 35 %:sta 100 %:iin, suorituskyky, juoksun taloudellisuus ja luuntiheys eivät enää parantuneet (Fuller ym., 2019). Kokoaikainen käyttö on oma valinta, ei edellytys hyödyille.

Kuinka suuri osa juoksusta kannattaa tehdä paljasjalkakengillä?

Aloita muutamalla minuutilla lenkin osana ja kasvata osuutta vähitellen viikkojen mittaan. Siirtymätutkimuksissa paljasjalkaosuus nostettiin keskimäärin noin 60 %:iin juoksusta (Warne & Gruber, 2017). Loput lenkistä voi hyvin juosta tavallisilla kengillä.

Menettävätkö jalat voimansa talven aikana talvikengissä?

Muutaman kuukauden talvikenkäjakso ei vie hankittua sopeutumista, vaikka tuntuma voi alkuun olla jäykempi. Jatka keväällä hieman kevyemmillä annoksilla ja kuulostele tuntemuksia, niin pääset nopeasti takaisin totutulle tasolle.

Milloin tavalliset kengät ovat parempi valinta?

Silloin kun tilanne vaatii: turvakengät työssä, lajikohtaiset kengät urheilussa, lämpimät kengät kovalla pakkasella ja vaimennetut kengät pitkinä seisomapäivinä totuttelun alussa. Terveydentilan erityistilanteissa, kuten diabeteksen tuntopuutoksissa, kysy ensin terveydenhuollon ammattilaiselta (Terveyskirjasto, 2024).

Lopuksi

Kenkien sekakäyttö ei ole huijaamista, vaan tutkimusten ja käytännön tukema tapa käyttää paljasjalkakenkiä. Vahvistuminen syntyy kengissä vietetystä kokonaisajasta, ja juoksijalla vuorottelu voi jopa pienentää vammariskiä. Maltti säilyy silti sääntönä: kasvata paljasjalkaosuutta vähitellen ja kuuntele jalkojasi. Jos haluat valmiin polun osuuksien kasvattamiseen, jatka viikko viikolta etenevään treeniohjelmaan.

Lähteet

Mainos