Paljasjalkakengät tai barefoot-kengät ovat kevyitä, vaimentamattomia ja hyvin minimalistisia kenkiä urheilu- ja arkikäyttöön. Ensimmäisen kengät kehitettiin paljasjalkajuoksuun, joka alkoi levitä etenkin 2009 julkaistun Christopher McDougallin Born To Run -kirjan myötä.

On sanottu, että 70% aivojemme informaatiosta liikkumiseen tulee jalanpohjien hermoista. Tämä tarkoittaa, että mitä enemmän pystyt tuntemaan maanpinnan jalkojesi alla, sitä enemmän kehosi ymmärtää ja pystyy luonnollisesti mukautumaan liikkumisympäristöösi. Lapsille jalkojen luonnollinen kehitys on erityisen tärkeää.

Erona perinteisillä lenkkikengillä juoksuun on askelluksen hienoinen lyhentyminen ja jalan osuminen maahan päkiä tai jalkapohja edellä, kanta-astumisen sijaan. Juuri kanta-astumisen vähentymisen (eli askeleen iskuenergian jakautuminen laajemmin jaloille) uskotaan radikaalisti vähentävän monia perinteisiä juoksuvaivoja. Monet kuitenkin haluavat jotain jalkojensa suojaksi pelkän paljasjalkajuoksemisen sijaan.

Paljasjalkakengillä liikkuminen korjaa asentovirheitä, mikä taas vähentää vääristä asennoista johtuvia selkä-, polvi- ja jalkakipuja. Toisin kuin normaaleilla paksupohjaisilla kengillä käveltäessä, paljasjalkakengät aktivoivat jalkojemme yli 20 pientä lihasta. 

Vahvemmat jalkalihakset pienentävät vammautumisriskiä ja parantavat verenkiertoa huomattavasti. Kokeneet maratoonarit ovat paljasjalkakenkiä maratonilla käytettyään kertoneet välttyneensä monilta ongelmilta ja palautuneensa ennätysnopeasti.

Paljasjalkakengät-termi käsittää hyvin monenlaisia versioita eri tyyleihin ja mieltymyksiin. Jotkin ovat erittäin ohuita pohjasta, ja suojaavat vain jalan ihoa ilman minkäänlaista vaimennusta. Toiset ovat huomattavasti paksumpipohjaisia ja tarjoavat enemmän vaimennusta. Ohuimpia kenkiä sanotaan useimmiten paljasjalkakengiksi (engl. barefoot shoes), kun taas paksumpipohjaisista kengistä käytetään monesti termiä minimaaliset kengät (engl. minimalist shoes).

Useimmissa paljasjalkakengissä kantapää on samalla tasolla päkiän kanssa (ns. zero drop eli "nollakorko"), jolloin pohjelihakset aktivoituvat samaan tapaan kuin paljain jaloin juostessa. Minimaalikenkien jossain malleissa puolestaan kantapää saattaa olla hieman päkiää korkeammalla (4-12mm). Toisissa kengissä varvasalue on yhtenäinen, joten niissä voi käyttää tavallista sukkaa, kun taas toisissa kengissä on kaikille varpaille omat kolot.

Suosituimpia paljasjalkakenkämerkkejä ovat Feelmax, Vibram FiveFingers, Merrell Barefoot ja Vivobarefoot.

Sovitusohjeita paljasjalkakengille on monenlaisia, mutta yleisimmin suositellaan valitsemaan 0.5-1 kokoa normaaleja kenkiä isompi koko, jotta varpailla on tarpeeksi tilaa, sillä varpaat levittyvät paljasjalkajuoksussa hieman enemmän kuin perinteisiä lenkkareita käytettäessä. Katso tarkemmat paljasjalkakenkien koko-ohjeet.

Paljasjalkakenkien käyttö kannattaa toisten mielestä aloittaa mahdollisimman ohuilla kengillä, jolloin pohjat eivät juurikaan estä jalkoja tuntemasta juoksualustaa. Myös kokonaan paljain jaloin nurmella juoksemista on suositeltu (jolloin pitää tosin varoa juoksemasta liian kovaa), siirtyen vähitellen asfaltin kautta soralle ja metsäpoluille. Toisaalta paljasjalkakenkiä voi käyttää myös arkikenkinä.

Paljasjalkajuoksun aloittamisessa on tärkeää opiskella ja kiinnittää huomiota paljasjalkajuoksun tekniikkaan. Yliaskeltaminen, eli jalan ojentaminen liian pitkälle eteenpäin, lisää turhaa stressiä pohjelihaksille, akillesjänteelle, ja jalkaholville. Tämä saattaa johtaa vakaviin vammoihin pidemmällä aikavälillä.

Myös monet lääkärit varoittavat, että paljain jaloin tai hyvin ohutpohjaisissa kengissä juokseminen muuttaa jalan asentoa, joten paljasjalkakengillä tai paljain jaloin juokseminen voi aiheuttaa herkästi akillesjänteen kipuja, pohjelihasten venähdyksiä, ja jopa rasitusmurtumia. Varoituksia ei kannata pelästyä, eikä antaa niiden estää aloittamasta paljasjalkajuoksua, mutta ne kannattaa ottaa vakavasti.

Otettaessa paljasjalkakengät käyttöön on siis syytä malttaa aloittaa tarpeeksi rauhallisesti, jotta jalat saavat aikaa sopeutua. Aluksi muutama minuutti ja maksimissaan kilometrikin riittää. Hyvä jalkojen ja etenkin pohkeiden venyttely on myös paikallaan. 

Vähitellen juoksumatkoja voi pidentää, mutta sopeutumisvaihe ja jalkalihasten vahvistuminen voi kestää useita kuukausia.